Tassun painalluksella someen

Meidän Nelli-koiramme sai netti-ilmoituksella leikkikaverin. Ihmiset hyödyntävät sosiaalista mediaa jatkuvasti omiin tarpeisiinsa, mutta oletteko tulleet ajatelleeksi sen hyödyntämistä myös eläinmaailmassa? Karvakorvien ja niiden omistajien sosiaalinen verkostoituminen on hieno asia, mikäli sitä käytetään oikeisiin tarkoituksiin ja sopivassa määrin. 

1. Kadonneiden lemmikkieläinten etsiminen ja löytäminen

Tiedän useita tapauksia, joissa eläin on löytänyt takaisin kotiinsa facebook-viestittelyn ja ilmoitusten avulla. Mitä useampi ihminen jakaa katoamisilmoituksen, sitä useampi silmäpari voi osallistua etsintöihin ja ottaa tarvittaessa nopeasti yhteyttä omistajiin karkurin liikkeistä. 

2. Uusien koiranomistajien tukeminen

Kaikkien ei tarvitse tehdä samoja virheitä pennun kanssa, kun vinkkejä jaetaan avoimesti koirayhteisöissä. Jos edessä on hankalampi jakso pennun koulutuksessa, ovat konkareiden neuvot silloin kaivattua kultaa. Mikään ei piristä hiuksiarepivän ja naskalihampaat sääreen upottavan pikkupiraijan omistajaa niin kuin tieto, ettei ole asian kanssa yksin.

3. Tapahtumien järjestäminen

Kätevät kutsut suoraan somessa eteenpäin. Tapahtumasta tiedottaminen ja tietojen päivitys tavoittaa kohdeyleisön nopeasti ja helposti. Myös lisäarvoa osallistujille voi tuottaa esimerkiksi arvontojen, henkilöesittelyjen tai viihteellisten julkaisujen myötä. Käyttökelpoinen tapa saada ihmiset odottelemaan kutkutus mahanpohjassa tapahtumaan pääsyä!

4. Rotuyhdistysten tiedotustoiminta

Käyttökelpoinen väline, kunhan jäsenistön saa ensin kerättyä samaan some-palveluun. Ei korvaa (vielä) täysin perinteistä tiedottamista mutta toimii sen tukena ja halutessaan on oiva tapa lisätä yhdistyksen näkyvyyttä ja lisätä jäsenmääriä. Virtuaalinen viidakkorumpu siis.

5. Kokemusten jakaminen

Ei mikään ole ihanampaa kuin piristää päiväänsä katsomalla suloisten karvakorvien kuvia. Paitsi se, että muut tykkäävät ja kommentoivat omasta mussukastasi lähettämiäsi kuvia. Virtuaalinen koirayhteisö elää kanssasi niin ilossa kuin surussakin.

6. Koiratreffiseuranhaku

Treffejä on helppo ja kätevä järjestää laatimalla ilmoitus. Iloisena esimerkkinä tästä toimii Nelli-koiramme, joka löysi kaverin Facebookin kautta.

Pienen koiran maailma järkkyy

Neo-koiramme (Nellin isukki) siirtyminen Sateenkaarisillalle oli koko perheelle äärimmäisen kova isku. Vaikka ihmiset siihen pystyivät jo hieman etukäteen valmistautumaan, sama ei pätenyt toiseen koiraamme Nelliin. Nelli (3,5v) oli pennusta asti elänyt toisen koiran seurassa ja nyt tuo arjen tuki, suurin idoli ja oma isukki olikin poissa.

Koira oli alakuloinen ja epävarma. Lenkillä se ei tiennyt kuinka suhtautuisi vastaan tuleviin koiriin, sillä aiemmin se oli aina voinut turvata Neoon. Koko lauman dynamiikka oli muutenkin sekaisin ihmisten viettäessä suruaikaa. Nelli sai paljon huomiota ja hellyyttä osakseen, mutta ihminen ei voi antaa samaa kuin toinen koira - lajitoverin leikkiseuraa. 

Facebook-yhteisö nuuskutteluväylänä

Aiemmin olen ollut aktiivisesti mukana koirafoorumin palstakirjoittelussa ja tapahtumissa. Koiraporukan hienouksia on aina ollut se upea yhteenkuuluvuuden tunne ja toisten auttaminen sekä tietenkin kaikki mukavat tapahtumat, joissa sieluntovereita ja lajille sydämensä menettäneitä voi tavata ihan oikeasti. 

Kuitenkin maalle muutto ja perheenperustaminen sai omat kuviot kääntymään pienemmälle pinta-alalle maantieteellisesti eli enää ei tullut ravattua tapahtumissa joko sijainnin tai kroonisen aikapulan takia. Yhtäkkiä tajusin, ettei Nellillä ole lainkaan koirakavereita lähipiirissä.

"Moro, oon Nelli-koira ja tarviin leikkikaveria!"

Aiempien kokemusteni perusteella tiesin, että netin välityksellä koiraihmisiä löytyy pilvin pimein ja tämä voisi olla hyvä kanava löytää Nellillekin leikkikaveri. Päätin siis kokeilla onneani ja laitoin ilmoituksen oman paikkakuntamme koirayhteisöön Facebookissa. Ja se kannatti! 

Koira sai miellyttävää leikkiseuraa ja emäntä hauskaa juttuseuraa lenkille <3

Kiitos vierailustasi <3