Hui hurjaa Pusukonetta!

Ennen sanomalehteen painettu sana oli totuus, koska olihan se lehdessä. Nykyään televisiosta tulevan ”tiedon” on oltava faktaa, koska olihan se telkkarissa. Sosiaalisessa mediassa silmien eteen välkkyy mitä hurjimpia kiertokirjeitä, jotka saavat paljon näkyvyyttä. Ilman, että kukaan tarkastaisi faktoja tai selvittäisi viestin alkuperää sen tarkemmin.

Ihmislauman inhimillinen käytösmalli kaiketi, mutta tiedon alkuperä ja sen oikeallisuuden kyseenalaistaminen on välillä paikallaan. Lisäksi on otettava huomioon, että välillä faktana esitetty tieto on vain jonkun tahon tai yksittäisen henkilön mielipide - ja mielipiteet yksinään eivät ole faktoja. Tässä oma mielipiteeni suuren kansan tietoisuuteen.

Viidakkorumpu viittilöi villinä

Mediamylly on jälleen onnistunut tehtävässään. Tapetille, tai tarkemmin ottaen Facebook-seinille, on nostettu keskustelu vaarallisista koiraroduista. Jälleen lähtee jäbäleissöneiltä jopo käsistä ja aletaan lietsoa turhaa vihaa tiettyjä koirarotuja kohtaan. Ihminen on kokemustensa, oppimansa sekä persoonansa muodostama kokonaisuus. Sama pätee koiriin ja molemmilla vielä käyttäytymiseen vaikuttavat luonne ja esimerkiksi terveydentila. Epätasapainoisia yksilöitä on molemmissa lajityypeissä, mutta valtaosa on hyvin käyttäytyvää ja luotettavaa tyyppiä. Oikeissa käsissä ja oikein koulutettuna koira on ihana perheenjäsen - ei mikään vaaratekijä.

Mirkku- ja Jäbäleissönit, nyt se turha vouhkaus pois ja jopo takas haltuun!

Pusukoneiden pussattavana toistakymmentä vuotta

En katsonut MOT:n dokumenttia. Tämä oli tietoinen valinta, sillä olen ollut staffordshirenbullterrierien kanssa tekemisissä jo toista vuosikymmentä. Omaan perheeseeni on kuulunut kolme yksilöä ja olen asunut parhaimmillaan kommuunissa, jossa staffeja oli liuta. Oma näkemykseni perustuu siis omakohtaisiin kokemuksiin koiran omistajana sekä lähipiirin yksilöistä. Säännöllisin väliajoin tällaisen mediamylläkän seurauksena olen joutunut lenkkeillessäni puolustelemaan ohikulkijoille rotuvalintaani. Olenkin usein antanut koiran itse näyttää epäilijöille, miten vaarallinen se on. Kellahtaa selälleen ja kerjää rapsutuksia. Hui.

Staffit ovat ihania koiria kotosalla. Tällä hetkellä perheeseemme kuuluu fossiilien lisäksi myös 2-vuotias tyttäreni sekä Nelli-staffi (jonka mietteitä voi seurata blogissani toisaalla). Parivaljakko toimii yhteistyössä aivan uskomattomalla tavalla, jota aikuinen ei voi käsittää. He jakavat kaiken, iloitsevat vilpittömästi kaikesta, leikkivät yhdessä ja opettavat toisilleen tärkeitä taitoja – käytöstapoja yli lajirajojen. Staffit ovat poikkeuksellisen ihmisrakkaita ja ne myös haluavat näyttää sen – kaikkia pussaillaan aina kun mahdollista!

Nelli 4v ja Koo 2v

Staffeja koulutetaan paljon ja suurin osa niiden omistajaperheistä ovat aktiivisia ja koira otetaankin kaikkeen tekemiseen mukaan. Staffien kanssa harrastusmahdollisuudet ovat loistavat, sillä rotunsa edustajat soveltuvat moneen käyttötarkoitukseen, myös työkoiriksi.

Tärkeintä mille tahansa koiralle on yhdessä touhuaminen ja virikkeinen arki, joka sisältää rajoja ja rakkautta oikeassa suhteessa. Tottakai vahvan rodun ollessa kyseessä on osattava erityisen tarkasti tulkita koiran elekieltä, mutta olisi meillä sitten rotan tai vasikan kokoinen karvakorva, lapsille ja koirille asetettaisiin joka tapauksessa pelisäännöt.

Yksi tärkeimmistä perheen säännöistä on, ettei lasta ja koiraa jätetä hetkeksikään valvomatta.

Vouhotus viihdyttää

Ihmiset kokevat turhankin viihdyttäväksi kaikenlaisen vouhkaamisen mediassa tai päiväkahvikeskusteluissa. Mielipiteitä on puolesta ja vastaan ja jokainen elää elämänsä niin kuin parhaaksi näkee. Minun elämääni staffit tulevat aina kuulumaan ja rakastan niiden iloista ja vilpitöntä rakkautta pursuavaa luonnetta, jonka kruunaa persoonalliset oikut ja höheltäminen. Rodun taustan huomioiminen on tärkeää ja omistajien on syytä tiedostaa, ettei staffi välttämättä ole kaikkien karvakorvien kaveri. Mutta näinhän se on muissakin koiraroduissa, kyseessä ovat yksilöt ja niiden erot. Kaikkien kemiat eivät vain mene yksiin, mutta koulutuksella koiran käyttäytymiseen voi vaikuttaa merkittävästi.

Koiranomistajana otan täyden vastuun koirani hyvinvoinnista, tekosista ja asiallisesta käyttäytymisestä - sillä itsehän olen sen tällaiseksi hionut. Pyydän nyt näin julkisesti anteeksi kaikilta, joita koirani ovat päässeet vahingossa pussaamaan. Hillitsen koirani vastaisuudessa paremmin, jottei viattomien ihmisten herkkä hipiä haavoitu kielen ja kuolan hellästä cocktailista – jonka tarjoilee possun näköinen koira. Vouhotus viihdyttää minuakin, kunhan sen seurauksena eivät viattomat kärsi eikä tiettyjä ryhmiä turhaan mustamaalata.

En voi sanoa, ettei Nelli tekisi pahaa kärpäsellekään. Se on koulutettu kesäisin pyydystämään niitä sisätiloista.

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 
Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa
Twitter: https://twitter.com/Sanya__S
Instagram: http://instagram.com/sanya__s