Suru pysäyttää arjen. Eteenpäin on päästävä jollain keinoin ja jos olemme menettäneet itsellemme tärkeitä asioita tai ihmisiä, voi ikävä tuntua musertavalta. Surulle on tehtävä tilaa, jotta pääsee eteenpäin. Monesti tällaisissa tilanteissa olen kokenut kirjoittamisen hyvänä väylänä purkaa tunteita. Vaikka kyyneleet sumentaisivat näkökentän eikä niiskutuksesta ole tulla loppua, olen kirjoittanut tunteistani runoja tai päiväkirjaa.
Normaalisti kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle arkielämässäni, mutta nämä pöytälaatikkoon kirjoitetut tunnepitoiset tekstit ovat olleet tärkeitä omien tunteiden käsittelyn kannalta. Omaa ajatusmaailmaa pystyy jäsentelemään keskusteluiden lisäksi myös kirjoittamalla ja itse olen kokenut tämän suureksi avuksi. Näillä surun aikaansaamilla kirjoituksilla on ollut eri tarkoituksia, osan runoista olen halunnut ihmisten tietoon ja ne on julkaistu pieni levikkisissä lehdissä tietylle kohdeyleisölle, osa taas on ollut täysin omaan käyttööni. Omaan käyttöön olevat tekstit, salaiset tuntemukseni, ovat olleet niitä tärkeimpiä surusta ylipääsemisen kannalta. Julkaisuun tarkoitetut runot ovat olleet ennemminkin pohjattomasta ikävästä kumpuavia ja niiden suurin tarkoitus on yleensä ollut menetetyn persoonan kunnioittaminen ja muisteleminen.
On aivan epäolennaista minkälainen lopullinen kirjoitus on, tärkeintä on kirjoittamisen eteenpäin auttava prosessi vaikeassa elämäntilanteessa. Se auttaa jaksamaan, kokeile ihmeessä!
---
Mikäli pidit tästä tekstistä,
kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla
olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi.
Kiitos!
Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa
Twitter: https://twitter.com/Sanya__S
Instagram: http://instagram.com/sanya__s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti