Nykyaikana on kovin helppoa. Älypuhelimien avulla pääsee kytkeytymään verkkoon milloin ja missä tahansa, kalenteri löytyy kännykästä ja sen voi synkronoida netin välityksellä, kello on mukana jos puhelinkin on ja puhelimiin on saatavilla mitä ihmeellisimpiä sovelluksia hyttyskarkottimesta lepakon houkuttimeen.
Itse olen siinä mielessä moderninvanhanaikainen, että arvostan kovasti käsin kirjoitettuja asioita. Vaikka kännykässä on muistilappusovellus, kirjoitan silti mielummin post-it lapun, jonka voin lätkäistä mihin tahansa näkyville tarpeen mukaan. Luovuuden hetkellä kirjoitan ideat ylös muistivihkoon kännykän sijasta, sillä inspiraation pilaa pienen näytön tihrustelu ja hidas yhden sormen tekniikka kännykällä kirjoittaessa.
Oma tekniikkani olisi hiottavissa, mutta silti luovuuden tappaa ennustava tekstin syöttö ja sanojen automaattinen korjaus. Jos kyseessä olisi ihminen tekstiäni korjaamassa, se olisi ok, mutta tuon punapinkin kapineen onnettomat korjausyritykset saavat viestit ja muistiot näyttämään siansaksalta. Kerran olen lähettänyt kännykästä tärkeän sähköpostin ja voinpa vannoa, että se oli ensimmäinen ja viimeinen. Vastaanottaja tuskin sai selvää kännykkäni koodikielestä, sillä itsellänikin oli vaikeuksia tulkita viestiä Lähetetyt-kansiosta. Vaikka olin sen juuri kirjoittanut. Oikein hyvä ensivaikutelma kirjoittajasta. Tästä syystä en blogiakaan päivitä kännykällä - ainakaan toistaiseksi.
Liikkuvan íhmisen toimisto on kompakti ja aina mukana. Pakolliset varusteet ovat kalenteri, puhelin (mieluiten mahdollisimman "älytön", jotta yksinkertaisimmat toiminnot eivät jää sovellusten bugien takia toimimattomaksi), kello ja kynä. Tämä setti kulkee mukanani aina ja kalenterissa on tilaa muistiinpanoille reilusti.
Otin käyttöön vanhanmallisen almanakan, sillä kännykkäni pudottua lattialle oli tapahtunut maaginen aikahyppy vuoteen 1980. Kaikki kalenterimerkintäni olivat hävinneet ja kalenteri juuttunut 80-luvulle olkatoppauksien ja krepattujen hiuksien kulta-aikaan. Ei auttanut asetusten muuttaminen tai päivitys, puhelin jumitti pitkään esihistoriallisella ajalla, jolloin ei edes ollut älypuhelimia! Kolmannen buuttauskerran ja muutaman ärräpään jälkeen kännykkä onneksi tokeni ja palasi takaisin nykyaikaan, jolloin sain pelastettua kalenterimerkintäni almanakkaan - käsinkirjoitettuna tietenkin!
Luovuus ei siis ole välineurheilua. Mitä simppelimpi setti (kynä+paperi ideoille) sen nopeammin pääset alkuun ideoiden tallentamisessa.
---
Mikäli pidit tästä tekstistä,
kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla
olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi.
Kiitos!
Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa
Twitter: https://twitter.com/Sanya__S
Instagram: http://instagram.com/sanya__s
Murunen, mitenkäs toimisi sanelutoiminto puhelimessa? Siinähän helposti ajatuksenvirtaa ei pääse katkaisemaan edes lyijykynän terä :) - crysse
VastaaPoistaHei Crysse,
VastaaPoistaTämä on kokeilemisen arvoinen vinkki ja varmasti toimii joissain tilanteissa. Näennäisenä ongelmana koen sen, ettei puhelimessani ole valmiina tätä toimintoa vaan pitää ladata uusi sovellus. Kun lataa sovelluksen, pitää hyväksyä ehdot, joissa ne saa nähdä missä liikun, mitä teen mitä kummin kaiman koiran siskopuoli syö ja haluavatpa vielä kaikki oikeudet äänitteisiin. Hakkereiden ajalla koen edelleen luovuuden varastoinnin pöytälaatikkoon käsin kirjoitettuna turvallisimpana vaihtoehtona :) Mutta lupaan kokeilla tätäkin, kiitos kommentista :) Vanhanaikainen sanelukone olisi tosi pop!